MORICO-Miljan kynästä – Kiipeilemässä Olhavalla

Ja kiipeilemään mentiin. Kynä meinasi tippua vähintäänkin yhtä monta kertaa kuin mimmi seinältä. Onneksi kiipeilemässä oli Miljan mukana joukko herrasmiehiä, jotka noukkivat aina neidon hädästä. Kyllä siellä kuulemma myös mimmin kamoja välillä keräiltiin, kiipeilyvarusteita ja hitaan muodin mukaisia kiipeilyvaatteita myöten. Onneksi tämä neito on kuitenkin ottanut pelkoa sarvista kiinni ja uhmannut montaa haastavaa tilannetta aiemminkin ja selvisi tuen ja turvan kanssa tästäkin uudesta kokemuksesta. Lue Hitaan muodin MORICO-blogista Miljan tarina.

Pääsin loppukeväästä tutustumaan Olhavan upeaan kiipeilyspottiin ja vieläpä niin upean herrasmiesporukan seurassa, että aivan hävettää listata nämä herrat, oma kiipeilyn taso ymmärtäen. Tehdään kuitenkin listaus, jotta voitte seurata tarinaa ja saada siitä mahdollisimman paljon irti omaa kiipeilyänne ajatellen.

Kiipeilyreissulla kitkattoman kovan porukan kanssa

Paikan päällä oppaana oli Haapasalmen Sami (Vuoristo-opas / Aspirantti), jonka opastusta parempaa saa kyllä hakea. Saimme karvanverran parempaa MORICO-murujen joukkoon viime syksynä, kun Haapasalmi hyppäsi hitaan muodin kelkkaan, sukeltaessaan MORICO-huppariin ja pistäessään MORICO-balaclavapipon päähänsä. Yhteistyö solmittiin, kun kuulin, että Haapasalmi käyttää kaikki vaatteensa viimeiseen langanpitelemään asti ja hänelle erityisen tärkeää on vaatteiden monikäyttöisyys ja toimivuus hänelle tärkeissä lajeissaan. Hitaanmuodin helmiä, sanoisin siis.

Sami Haapasalmi kiipeämässä Phases t-paidalla ja Balaclava Beaniella. Kuva: Jaakko Risku

Haapasalmi toimii vuoristo-oppaana pääasiassa Alpeilla ja Norjassa, mutta kaikki hänen antamansa tuki, ohjeistus ja opastus tuli kyllä minulle tarpeeseen ihan Suomenkin kiipeilykallioilla, Olhavalla kiipeillessämme. Haapasalmen tyyli opastaa asiakastaan on hyvin huomioiva, sillä hän huomasi monta kertaa, tuliko minua rauhoitella jännityksestä vaiko puskea kohti kallion yläpäässä odottavaa ankkuria. Ylärillä, eli yläköysikiipeilyllä mentiin minun osaltani, mutta meno oli mutkatonta. Lisäksi, mikäli yläri lasketaan, niin pääsin kyllä mielestäni seiska-aan pamppujen kerhoon, eli kiipesin trädireittiä, jonka taso oli 7A. Trädi meinaa traditionaalista kiipeilyä, jossa varmistukset asetetaan kallioon itse. Tämän kyseisen reitin nimi on Heavy Metal ja se sijaitsi Stradarotta-sektorilla. Tieto pääsinkö ihan toppiin, jääköön kuvan mukaisten varjojen ja oksien peittoon.

Milja kiipeilemässä yllään Lakritsi-legginssit. Kuva: Jaakko Risku

Toisaalta kiivetessämme trädiä, Haapasalmi huomasi usein, milloin minua jännitti ja ainoa ohjeistus oli ”Keskityt nyt vaan siihen, mitä teet” tai ”Hengitä Milja, hengitä”. Viimeisin otti kyllä minulla joogaohjaajana tunnon päälle, mutta siitäkin selvittiin, kun jännitys meni ohi ja tajusin, että pelon reaktiot ovat täysin luonnollisia kiipeilyolosuhteissa. Tässä kohtaa lienee myös hyvä painottaa, että itse olin jälleen yläköydessä, sillä olin solidina kakkosena, totta kai. Trädissä on siis mahdollista päästä oppimaan kokeneemmilta, kun kiipeät liidaajan perässä ja keräät seinältä hänen asettamia varmistuksia.

Kun voimat seinällä loppuivat Haapasalmen tarjoamien tikapuiden, kyllä tikapuiden, lisäksi ylhäältä alkoi hinaaminen, eli haulaus. Näin se vaan meni, että saatiin akka ylös. Kallion topissa oli Suomen kiipeilyliiton puheenjohtaja, eli itse Riskun Juho, joka tajusi heti reitin alussa, että nyt kaivataan apua. Täydellinen häpeähän tästä avun muodosta minulle syntyi. Häpeä kuitenkin laski heti, kun pääsin ylös ja Juho kertoi, että kiipeily on yhdessä tekemistä ja jokaista porukassa olevaa jeesataan ja odotetaan. Viimeinen oli minulle todella tärkeää, sillä olin varmasti koko viikonlopun ja porukan hitain toimija. 

Juho myös kertoi, että vaikka nopea selkärangasta tuleva toiminta on keskeistä erityisesti pitkillä reiteillä, niin tärkeintä on rauhallisuus ja mieli, joka miettii asiat selkeästi. Olin etuoikeutettuna päässyt Juhon opastukseen jo aiemmin MORICO-merkeissä, kun herra sparraili meitä uusien liiketoimintamuotojen merkeissä Kasvu Open -sparrissa. Näin ollen nielin Juhon ohjeet purematta myös kalliolla ja luottamus hänen tekemiseen kasvoi entisestään.

Omenakaan ei ollut muuten kauas puusta pudonnut, sillä myös nuorempi sukupolvi huomasi juuri oikeassa kohdassa ohjeistuksen tarpeen ja osasi tarjoilla ohjeet vieläpä vastaanottajalleen sopivassa paketissa. Onneksi Riskua oli tosiaan mukana kahdessa polvessa, sillä upeiden kuvien lisäksi poika Risku, eli Jaakko Risku osasi antaa mitä parhainta betaa, eli ohjeita kovalla kiipeilytasollaan. Monta kertaa kuului juuri oikea, sentilleen tarkka ohje, jonka avulla pääsin vaikeampaakin reittiä etenemään. Nämä ohjeet tulivat oikea-aikaisuuden lisäksi myös rauhalliseen tyyliin, rauhoittaen minua kiipeilijänä seinällä. 

Jaakon kanssa kävimme vielä jälkikäteen myös kiipeilyn tekniikkaa läpi, sillä olin oitis ihastunut Jaakon virtaavan dynaamiseen ja kauniiseen kiipeilytyyliin. Ensin mietin, miten Jaakko jaksaa niin kärsivällisesti pitää seuraa selkeästi tasoaan alempana olevalle kiipeilijälle. Tämä aukesi, kun Jaakko kiteytti sen, mikä häntä kiipeilyssä inspiroi:

"Uuden oppiminen kiipeilyssä, on se suola, sama kuin kaikissa lajeissa, aina oppii jotain uutta. Jokainen reitti ja kiipeilypäivä on aina erilainen, mutta se flow on tärkein. Vaikka kiipeily on yksilölaji, on kaverit ja yhteisö siinä tosi keskeistä."

Tämän kyllä huomasin, sillä sain paljon tukea ja kannustusta, koin todellakin kuuluvani porukkaan. Näin ollen voin todeta, että vaikka Olhavan päivät olivat myös jännittäviä ja kaikki ei mennyt aina nappiin, oli joukossa myös onnistumisia ja tämä vaihtelu kuuluu asiaan. Vaihtelua vaan on helpompi sietää, kun mukana on vakaa ja osaava porukka.

Haapasalmen Samilla lämmittää Balaclava Beanie ja kiipeilyynkiin passeli Phases T-paita vierellään Juho Risku. Kuva: Jaakko Risku

Luontoinspiraatio ja luontoon sekä liikkeeseen liukkaasti luikahtavat MORICO-helmet

Pelkästään teorian parissa ei oltu, sillä matkalla nautittiin luonnosta, josta MORICO-tuotteiden inspiraatio on peräisin. Oli ihana todeta jälleen, että meidän MORICO-vaatteet soveltuvat tähänkin itselle rakkaaseen lajiin. MORICO-legginsien vyötärö on juuri sopivan korkea suojaamaan ihoa valjaiden hankaukselta ja materiaali imee myös tehokkaasti hien iholta häiritsemästä. Aava-toppi taas toimi täydellisesti säädettävien olkaimiensa näkökulmasta kiipeilyyn, sillä kun niskaan ja harteille kohdistuu usein painetta köyttä kannettaessa, tulee silloin säätäminen kunniaan.

Muutoin me MORICO-mimmit, emme säädöstä välitä ja siksi, kun aurinko alkoi paistaa, oli ihana, että meidän kamoilla pääsi tietenkin suoraan myös uimaan. MORICO-vaatteet ovat suunniteltu kaiken urheilun lisäksi myös vedessä chillauttamiseen. Näin ollen minulle MORICO-vaatteet ovat aivan täydellisiä menevään elämäntyyliini, jossa liike on usein lääke ja montaa vaatekerrastoa ei ole järkevää kantaa mukanaan.

Miljalla Lakritsi-legginsit ja Aava-toppi. Kuva: Sami Haapasalmi

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kokea olevansa yhtä luonnon kanssa. Mielestäni se ei tapahdu missään sen paremmin, kuin keho vasten kalliota. Lisäksi mikään ei tee tästä kokemuksesta koskettavampaa kuin se, että olet eräiden sinulle rakkaimpien ihmistesi suunnittelemissa kuoseissa ja vaatemalleissa vasten tuota seinää. Raivorakkautta lisää se, että materiaalit on valittu hitaan muodin periaatteiden mukaisesti ja voit myös näin kokea olevasi yhtä luonnon kanssa, jolta saamme paljon ja jolle voimme joko antaa tai ottaa.

MORICO-lahja minun henkilökohtaisilta kiipeilyn kuninkailta teille MORICO-murut – Vinkit kesäkalliolle

Upeaan paikkaan tutustumisen, kaiken opastuksen ja tuen lisäksi sain yllä esitellyltä herrasmiesjoukolta vinkkilistan kesäkallioille. Tätä listaa noudattamalla myös te MORICO-murut pääsette turvallisesti nauttimaan kiipeilystä.

Vinkit kalliolle:

• Vuorovaikutuksen läpikäyminen ennen seinälle lähtemistä on keskeistä, sillä se, miten varmistajan ja kiipeilijän välinen kommunikointi toimii (miten pyydetään köyteen, miten lisää köyttä, milloin varmistetaan ja milloin varmistuksen voi lopettaa) vaikuttaa paljon turvallisuuteen ja mielekkyyden tunteen ylläpitämiseksi
• Rauhallisena pysyminen, erityisesti silloin, kun toinen tarvitsee kanssarauhoittelua
• Lisäksi on tietysti tärkeää pysyä rauhallisena, tuplatarkistaa kaikki, jotta virheiltä vältytään
• Yllätyksiin varautuminen, huomaa erilaiset jaksamiseen ja turvallisuuteen vaikuttavat asiat, kuten kelimuutokset, nälkä ja jano
• Kallioon tutustuminen etukäteen, eli mikäli voit, käy ylhäällä katsomassa ankkureiden paikat ennen kiipeilyn aloittamista
• Jos etukäteen kallioon tutustuminen ei onnistu, varmista mukaan kamat erilaisilla ankkureilla toimimiseen
• Perehdy reittiin etukäteen, jotta et eksy reitiltä
• Opettele itselle luihin ja ytimiin tavat, joilla kaikki turvallisuuteen liittyvät toimet tapahtuvat
• Kamojen settaus, jotta mukana on riittävä määrä tarvittavaa kamaa (sulkkareita, prusikkeja, jatkoja, vara-atc, tai sinun henkilökohtaiset, laskeutumiseen tarvittavat välineet)
• Opettele käyttämään myös köyttä niin, että voit ankkuroitua ja laskeutua sillä, jotta et ole pulassa kamojen tippuessa
• Toki kannattaa opetella kamojen ketterä käyttö, jotta edellistä ei pääse tapahtumaan
• Kun perusasiat ovat hallussa, on hyvä alkaa opetella myös niitä asioita, joilla kiipeilykaveria voidaan auttaa (tästä lisää Samuli Pekkasen pelastuskoulutuksen kiteyttämänä)
• Ennen edellistä kannattaa kallioilla aina olla mukana kokeneempaa seuraa

Viimeiseen nojaillen, suurkiitos allekirjoittaneelta siis näille kokeneemmille herrasmiehille. Itse toivon, että juttu jatkuu ja kitkattomasti mennään tulevaisuudessakin.

Puhdasta raivorakkautta!

Jos haluat jatkaa matkaa kiipeilyn saralla, niin seuraa kanavistamme kitkojen muutosten myötä tippuvaa sisältöä tai linkkaa itsesi tämän herrasmieskerhon kanaviin.

Karvan verran paremmalla tyylillä ja turvallisuudella saat itsesi kiipeilemään osallistumalla herran koulutuksiin ja seuraamalla @karvanverranparempaa liikehdintää ympäri Eurooppaa. Tämä herra on myös astetta aistikkaampi ja avoimempi kaveri, niin toki voit ehdottaa itsekin hänelle seikkailuja, joihin kaipaat asiansa osaavaa ja temput taitavaa opasta.

Joskus mennään Riskillä ja joskus taas Riskulla ja viimeinen, jos houkuttelee, niin @jaakko_r_ reittejä pääset kiipeämään Oulun Kiipeilykeskuksella ja jutun Riskun kuvista innostuessasi, sitä saa lisää täältä https://jaakkorisku.fi/

Isä Riskun toimia taas saat seurata tämän ison herran vaikuttaessa useammallakin tavalla kiipeilyn saralla @juhorisku ja Linkedinissä.

♡ Milja